Jos minua ei olisi, niin mieheni ei tarvitseisi kestää ongelmia lapsensa tapaamisessa. Millon meillä on mitäkin pielessä ja vaarallista miehen ex:än mielestä. Siitä oikeen näkee, kun joka kerta kun se tulee meille sisälle hakee tai tuomaan poikaa, et se tarkistaa ympäristön.
Mulle alkaa riittää, mies saa ruveta tästä lähtien mennä ulos vastaan poikaa ja sitten viedä pojan pihalle, kun äitinsä tulee hakemaan.
Miehellä ei ollut mitään ongelmia ex:nsä kanssa, ennen mua. Minä siis onnistun tekemään kodistamme vaarallisen.
Minen enää jaksa, odottaa millon se ilmottaa taas jonnekkin lastensuojeluun, et nyt on näin ja näin asiat. Minen jaksais enää pelätä, millon sen jutut otetaan niin vakavasti, että mieheltä menee oikeus tavata poikaansa, ja miten se kaikki vaikuttaisi sitten mun tyttöön. huostaan otettaisiin huonolta äidiltä.
Minen jaksa enää ymmärtää, et miksi hän käyttäytyy näin. Jos lastensuojelu jonainpäivänä uskoo sen juttuja, en minä kestä että multa tyttö viedään.
En minä voi olla niin huono äiti tai ihminen, eikä meidän koti ole vaarallinen paikka lapselle.
Mitä jos mä oonkin. Mitä jos tytön elämän pelastaisi huostaan otto? Pieni viaton joutuu kärsimään äitinsä masennuksesta.
Voi Vittu!!!
Jos minä rakkaan lapseni menetän, minä menen kiikkuun. Ole mitään järkeä missään.
lauantai, 3. marraskuu 2007
Minä paha, paha, paha äiti
maanantai, 29. lokakuu 2007
Ryhävalas uimapukuun? -Ei hyvä
Harmaata ulkona, harmaata sisällä.
Jos jotain positiivista hakemalla hakee niin viime viikon syömisten tarkkailu on tuottanut tulosta -2kg. Nesteitä on siis lähtenyt.
Ehkä paras suoritus viime viikossa oli etten kertaakaan kajonnut herkkuihin. Ei karkkia, ei pullaa, ei sipsiä, ei keksejä ja etenkin ei suklaata. Niitä kaikkia olisi ollut saatavilla, mutta pidin näppini kurissa.
Yritän itselleni vakuuttaa, etten ole laihiksella vaan tarkkailen syömisiäni ja hieman vähennän herkkuja. Mutta ajatukset pyörivät jatkuvasti sen ruuan ympärillä, mitä saa syödä ja mitä ei.
Syömiseni kirjaan kalorilaskuri.fi sivustolle, en pidä sitä julkisena, kun
en halua vielä varsinaisesti neuvoja siitä, mitä kannattaisi korjata. Ehkä syömiset on
melko OK kun jätän herkut pois, tykkään hedelmistä ja kasviksista ja syön normaalia
ruokaa.
Ongelma onkin se liikunta mitä en tahtoisi jaksaa tehdä. Joskus oon miettinyt uimahalliin menoa, ennen tykkäsin tosi paljon uimisesta ja tykkäisin vieläkin.
Saisin Mtt:n kautta viel 10 ilmais lippua sinne. Mutta mä en kehtaa.
Miettikää ny, tämmönen lähes satakakskyt kilonen ryhävalas sukeltaa altaaseen, johan sieltä vesi loppuu kesken.
Puolet uimahallin käyttäjistä sokeutuisi, kun näkisivät minut sirosti vaappumassa läskit tursuten uimapuvusta. Yh, ei kuulosta yhtään kivalta.
Kai pitäis alottaa ihan vaan kävelystä, kyllähän mä jonkin verran käynkin kävelyllä, mut pitäisi siis lisätä sitä. Ehkä sitten jonain päivänä olen niin hoikka, että kehtaisin lähteä sinne uimahalliin.
Jos jotain positiivista hakemalla hakee niin viime viikon syömisten tarkkailu on tuottanut tulosta -2kg. Nesteitä on siis lähtenyt.
Ehkä paras suoritus viime viikossa oli etten kertaakaan kajonnut herkkuihin. Ei karkkia, ei pullaa, ei sipsiä, ei keksejä ja etenkin ei suklaata. Niitä kaikkia olisi ollut saatavilla, mutta pidin näppini kurissa.
Yritän itselleni vakuuttaa, etten ole laihiksella vaan tarkkailen syömisiäni ja hieman vähennän herkkuja. Mutta ajatukset pyörivät jatkuvasti sen ruuan ympärillä, mitä saa syödä ja mitä ei.
Syömiseni kirjaan kalorilaskuri.fi sivustolle, en pidä sitä julkisena, kun
en halua vielä varsinaisesti neuvoja siitä, mitä kannattaisi korjata. Ehkä syömiset on
melko OK kun jätän herkut pois, tykkään hedelmistä ja kasviksista ja syön normaalia
ruokaa.
Ongelma onkin se liikunta mitä en tahtoisi jaksaa tehdä. Joskus oon miettinyt uimahalliin menoa, ennen tykkäsin tosi paljon uimisesta ja tykkäisin vieläkin.
Saisin Mtt:n kautta viel 10 ilmais lippua sinne. Mutta mä en kehtaa.
Miettikää ny, tämmönen lähes satakakskyt kilonen ryhävalas sukeltaa altaaseen, johan sieltä vesi loppuu kesken.
Puolet uimahallin käyttäjistä sokeutuisi, kun näkisivät minut sirosti vaappumassa läskit tursuten uimapuvusta. Yh, ei kuulosta yhtään kivalta.
Kai pitäis alottaa ihan vaan kävelystä, kyllähän mä jonkin verran käynkin kävelyllä, mut pitäisi siis lisätä sitä. Ehkä sitten jonain päivänä olen niin hoikka, että kehtaisin lähteä sinne uimahalliin.
lauantai, 27. lokakuu 2007
Väsy
Viime yö meni ihan mehtään. Nyt väsyttää niin mielettömästi.
Illalla sain itkukohtauksen liittyen niihin tän päivän juhliin. Mies sanoi sitten, ettei niihin
ole mikään pakko mennä jos se ahdistaa niin paljon.
Mut koen jotenkin velvollisuudeksi mennä. En tiiä, kattoo ny mitä tekee vai tekeekö mitään.
Tyttö touhottaa ihan hulluna, se on kipeä mut ei hidasta vauhtia yhtään. Jatkuvaa kälätystä, riekkumista ja meteliä. En kestäis yhtään.
Onneksi porukat ottaa tyttö-rukan yökylään.
Eikai tässä auta kun ottaa temestaa taas nassuun, jos tuo rinnan puristus hellittäisi ja
olisi taas helpompi olla.
Illalla sain itkukohtauksen liittyen niihin tän päivän juhliin. Mies sanoi sitten, ettei niihin
ole mikään pakko mennä jos se ahdistaa niin paljon.
Mut koen jotenkin velvollisuudeksi mennä. En tiiä, kattoo ny mitä tekee vai tekeekö mitään.
Tyttö touhottaa ihan hulluna, se on kipeä mut ei hidasta vauhtia yhtään. Jatkuvaa kälätystä, riekkumista ja meteliä. En kestäis yhtään.
Onneksi porukat ottaa tyttö-rukan yökylään.
Eikai tässä auta kun ottaa temestaa taas nassuun, jos tuo rinnan puristus hellittäisi ja
olisi taas helpompi olla.
perjantai, 26. lokakuu 2007
Ahdistusta, ärsytystä
Huomenna pitäs mennä yhen vanhan kamun 30-vuotis synttäreille. Ensin tuntu kivalle ajatus vanhojen kavereitten tapaamisesta, mut nyt ahdistaa. Mitä mä siellä teen? Mistä mä juttelen?
Ei mulla ole kenellekkään mitään sanottavaa.
Enhän mä nykyään jaksa pitää tärkeimpiin ystäviinikään yhteyttä ja nyt täytyy lähtee esittää iloista naamaa jonnekki kekkereille, joista mä en enää oikeesti tunne ketään. No, on ne tuttuja, mut siitä on niin kauan.
Ne kysyy mun kuulumisia, mitä mä vastaan? Joo, täs ollu saikulla ja kuntoutustuella viimeset kaks vuotta. Nii, mielisairaalassakin tullu käytyä muutamaan otteeseen, ihan suljetulla ollu ja kerran pakkohoitolähetteelläkin. Joo just siellä mistä ennen vitsailtiin, mikä on siin meidän entisen ylä-asteen vieressä. Jaa, nää viiltojäljet käsivarsissa? No, tos vuos sitten oli niin paska olo, et helpotin psyykkistä kipua viiltelemällä ja se autto. Mut lopetin, kun jouduin osastolle ja älysin ettei ole mun tytölle hyväksi nähdä semmosta.
Kyllä tuloo kivat bileet, ei helvetti!
Mä en jaksa jutella mukavia, kun ei mulla ole mukava olo.
Sanoin jo miehelle, et käydään ja lähetään heti kun siltä rupee tuntumaan.
Kaikkein paras olis kun saisin vaan olla neljän seinän sisällä, syödä, syödä, istua koneella ja nukkua. Ei tartteis ahdistua muista ihmisistä.
Taas miljoona ja yks asiaa hoitamatta, nekin vi****aa ja ahdistaa. Ei vaan saa aikaseks, ei jaksa, ei huvita, eikä kiinnosta.
Laiska, tyhmä ja saamaton.
Ei mulla ole kenellekkään mitään sanottavaa.
Enhän mä nykyään jaksa pitää tärkeimpiin ystäviinikään yhteyttä ja nyt täytyy lähtee esittää iloista naamaa jonnekki kekkereille, joista mä en enää oikeesti tunne ketään. No, on ne tuttuja, mut siitä on niin kauan.
Ne kysyy mun kuulumisia, mitä mä vastaan? Joo, täs ollu saikulla ja kuntoutustuella viimeset kaks vuotta. Nii, mielisairaalassakin tullu käytyä muutamaan otteeseen, ihan suljetulla ollu ja kerran pakkohoitolähetteelläkin. Joo just siellä mistä ennen vitsailtiin, mikä on siin meidän entisen ylä-asteen vieressä. Jaa, nää viiltojäljet käsivarsissa? No, tos vuos sitten oli niin paska olo, et helpotin psyykkistä kipua viiltelemällä ja se autto. Mut lopetin, kun jouduin osastolle ja älysin ettei ole mun tytölle hyväksi nähdä semmosta.
Kyllä tuloo kivat bileet, ei helvetti!
Mä en jaksa jutella mukavia, kun ei mulla ole mukava olo.
Sanoin jo miehelle, et käydään ja lähetään heti kun siltä rupee tuntumaan.
Kaikkein paras olis kun saisin vaan olla neljän seinän sisällä, syödä, syödä, istua koneella ja nukkua. Ei tartteis ahdistua muista ihmisistä.
Taas miljoona ja yks asiaa hoitamatta, nekin vi****aa ja ahdistaa. Ei vaan saa aikaseks, ei jaksa, ei huvita, eikä kiinnosta.
Laiska, tyhmä ja saamaton.
torstai, 25. lokakuu 2007
Elämä jatkuu hiljalleen
Ihan jättänyt kirjoittamisen. Ollut niin tyhjä olo, ei mitään sanottavaa.
Kaikki on periaatteessa hyvin ja siltikin aina rassaa mieltä. Yrittänyt olla miettimättä
liikaa, ikäänkuin painanut pois mielestä sen pahan olon mikä puristaa rintaa.
Yritän kuitenkin paljon, menin kansanopiston keramiikkakurssille. Se oli hyvä päätös,
on kiva tehdä käsillään pitkästä aikaa. Sitä olen kaivannut, olenhan käsityöläinen
ammatiltani.
Lääke muutoksia on tehty, en tiedä onko niistä hyötyä. Ehkä on jotain, kun olen kotona
pärjännyt.
Joskus tulee päiviä, jolloin en haluaisi nousta sängystä lainkaan. Haluaisin vain nukkua, nukkua ja nukkua. Nukkua yli elämän, ettei tartteisi enää yrittää eikä jaksaa.
Olen kovin väsynyt nyt. Jospa kerran saisi nukuttua yönsä kunnolla. Illalla otan temestan ja tenoxin, silti unen saanti kestää ja heräilen yöllä.
Haluaisin olla iloinen, reipas, ahkera, sosiaalinen, kaikkea mitä normaali ihminen on.
Enkä kuitenkaan halua olla mitään noista. En koe ansainneeni mitään normaalia.
Häpeän itseäni, olen lihonnut takaisin lähtölukemiin. Hävettää liikkua ihmisten ilmoilla.
Tiedän että tämmöistä läskiä katsotaan inhoten. Siksi jälleen kerran yritän katsoa syömisiäni, yritän olla ilman herkkuja. Ja odotan sitä hetkeä, kun ratkean ja rupean mättämään sisuksiini hillittömän suuria määriä kaikkea mahdollista.
En usko elämään, en vieläkään.
Mutta yritän tyttäreni vuoksi, hän on tähteni ja valoni. Yritän myös mieheni ja vanhempieni ja muiden rakkaiden vuoksi, en halua tuottaa heille pahaa mieltä, enkä tuskaa.
Väsyttää niin kovin...
Kaikki on periaatteessa hyvin ja siltikin aina rassaa mieltä. Yrittänyt olla miettimättä
liikaa, ikäänkuin painanut pois mielestä sen pahan olon mikä puristaa rintaa.
Yritän kuitenkin paljon, menin kansanopiston keramiikkakurssille. Se oli hyvä päätös,
on kiva tehdä käsillään pitkästä aikaa. Sitä olen kaivannut, olenhan käsityöläinen
ammatiltani.
Lääke muutoksia on tehty, en tiedä onko niistä hyötyä. Ehkä on jotain, kun olen kotona
pärjännyt.
Joskus tulee päiviä, jolloin en haluaisi nousta sängystä lainkaan. Haluaisin vain nukkua, nukkua ja nukkua. Nukkua yli elämän, ettei tartteisi enää yrittää eikä jaksaa.
Olen kovin väsynyt nyt. Jospa kerran saisi nukuttua yönsä kunnolla. Illalla otan temestan ja tenoxin, silti unen saanti kestää ja heräilen yöllä.
Haluaisin olla iloinen, reipas, ahkera, sosiaalinen, kaikkea mitä normaali ihminen on.
Enkä kuitenkaan halua olla mitään noista. En koe ansainneeni mitään normaalia.
Häpeän itseäni, olen lihonnut takaisin lähtölukemiin. Hävettää liikkua ihmisten ilmoilla.
Tiedän että tämmöistä läskiä katsotaan inhoten. Siksi jälleen kerran yritän katsoa syömisiäni, yritän olla ilman herkkuja. Ja odotan sitä hetkeä, kun ratkean ja rupean mättämään sisuksiini hillittömän suuria määriä kaikkea mahdollista.
En usko elämään, en vieläkään.
Mutta yritän tyttäreni vuoksi, hän on tähteni ja valoni. Yritän myös mieheni ja vanhempieni ja muiden rakkaiden vuoksi, en halua tuottaa heille pahaa mieltä, enkä tuskaa.
Väsyttää niin kovin...
