Voi noita kakaroita, hermo meinaa mennä :/

Että voikin viisi vuotias tyttö ja kolme vuotias poika tehdä päivän aikana
paljon.
Ei mitään rajaa missään, villitsevät toinen toistaan.
Ollut jäähypenkki kovassa käytössä tänään. Ei tietysti heti, eikä mistään pikku jutusta
istuteta, mutta jos ei mikään sanominen mene jakeluun niin laitamme istumaan. Minuutti
per ikävuosi, kyllä se aina vähän laittaa muksuja miettimään ja rauhoittumaan. Kunnes
taas unohtuu ja vauhti kiihtyy.

Välillä tuntuu ettei enää yhtään jaksaisi, mutta täytyyhän sitä vaan jaksaa sinnitellä.
Purra hampaat yhteen, laskea kymmeneen ja ajatella että vuosien saatossa helpottaa.

Nyt vihdoin lastenhuone on kuitenkin hiljennyt ja piakkoin kuuluu taas vieno kuorsaus
sieltä. Hetken saa hengähtää ja itsekkin nukkumaan.

Aamu alkaa mulla niin kovin aikaisin, kun ei uni tahdo riittää kellon soittoon saakka.
Aamuyön heräily on tullut liiankin tutuksi.