Ei hemmetti.
On niin tuskaisen paha olla. Rintaa puristaa, käsiin sattuu ja on oksettava olo.
Temesta ei auta.

Kaupasta mukaan tarttui suklaa keksejä, joitain muitakin keksejä ja jäätelöä.
Mua ei edes kiinnosta yrittää hallita syömistäni. Sikäli sääli, lähes neljä viikkoa jaksoin
olla tarkkana.

Maanantaina vasta on keskusteluaika mtt:ssä, miten ihmeessä mä sinne asti selviän.
Tahtoisin piiloutua, päästä johonkin turvaan, hiljaisuuteen.

En jaksa lähteä tänään talon talkoisiin, en pysty kohtaamaan ihmisiä. Menen paniikkiin pelkästä ajatuksesta, että joutuisin juttelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa, yrittää esittää reipasta ja hymyillä kaikille.
Jätämme siis menemättä, vaikka siihen pitäis osallistua.

Että mua ahdistaa!