Mä en saa itseäni enää mitenkään hallintaan. Haluan vain syödä syödä ja syödä.
En jaksa yrittää pitää itseäni kasassa, kurissa ja nuhteessa. Tuntuu ihan samalta vaikka lihoisin toiset ylimääräiset nelkyt kiloo.

Olis pakko saada itsensä kasaan ja nopeasti, kun tyttö tulee kotiin tänään.
Mun rakas tyttäreni! Miten paljon paremman elämän sinä olisit ansainnut, miten paljon paremman äidin olisit ansainnut! Toivon sinun pystyvän antamaan minulle anteeksi kaiken murheen ja huolen mitä olet jo näin pienellä iällä joutunut kokemaan minun vuokseni.
Tiedän että kannat huolta minusta vaikka oletkin vasta viisi-vuotias, huomaan sinun tarkkailevan minua silloin kun minulla on väsynyt ja ahdistunut päivä. Huomaan sinun hakevan huomiotani jatkuvasti, silloin kun minulla on huono päivä.
Yritän lapseni voida vuoksesi paremmin, yritän olla parempi äiti!

Syyllinen olo. Huono olo. Turha olo.

Miksi en voi jo parantua? Miksen voi olla niinkuin normaalit ihmiset?
Miksi menneisyys ei jätä rauhaan?

En tahdo enää jaksaa, mutta tiedän että mun on pakko. Pakko jaksaa tytön takia.

Huomenna on aika psykiatrille. Lisää sairaslomaa, katsotaan lääkitys.
Luulisi tän lääkemäärän joskus rupeavan auttamaan, syön niitä niin paljon.
Lääkkeinä menee nyt Efeksor 300 mg, Absenor 900 mg, Mirtazapiini 45 mg. Tarvittavana on Temesta ja nukahtamiseen Tenox, sitäkin joudun joka ilta ottamaan kun ei ilman unta saa.

Plääh... turhaa kaikki!