Meitsi vaan lihoo, v****!!!

Mökil söin ihan fiksusti päivisin, mut sit ne hemmetin yö heräilyt... mussun, mussun, mussun.
Eile tultiin sit himaan takas ja aattelin, et nyt ryhdistäydyn. Joo, siihen asti meni taas hyvin, kunnes yöllä heräsin nähtyäni jonkin ahdistavan painajaisen. Sitten taas koluamaan kaappeja, pakko syödä. Söin miehen karkit ja pähkinät, söin vähän vaikka mitä.
Siitä seurasi paha olo, mutta edelleen teki mieli vain syödä. Onneksi en löytänyt kaapeista enää mitään mutustettavaa ja oli pakko lopettaa.

Huomen tulee tyttö takaisin kotiin. On ollut ikävä! Mut tunnen itseni valmiiksi väsyneeksi ja ahdistuneeksi. Poika tulee onneksi vasta tiistaina ja lähteekin jo lauantaina.

Joskus mietin tyttöäni ja sitä miten tää mun masennus vaikuttaa pienen elämään. Jääkö hälle muistoksi lapsuudestaan jatkuvasti väsynyt äiti, joka käy välillä sairaalahoidossa.
Olisi tyttö ansainnut paremman lapsuuden! Olisi tyttö ansainnut paremman äidin!

On taas niin turha olo, kun ei jaksa mitään. Ei huvita mikään. En halua tehdä mitään, enkä edes yrittää. Vaipuis vaan sellaiseen koomaan, ettei tajuais enää mistään mitään, olis vaan. Nukkuis päivästä toiseen heräämättä ollenkaan.

Väsyttää niin kovin, on paha mieli ja paha olla.
En edes tiedä miksi mun on paha olla. Kaiken pitäis olla hyvin, mut mun maailmani on mustaakin mustempi. Ainaista rämpimistä tässä masennuksen suossa.
Lääkkeitä syön kourakaupalla, enkä edes tiedä onko niistä mitään hyötyä. Kai niistä kuitenkin vähän on kun olen vielä hengissä. Väsyn tähän rämpimiseen, kun ei tämä suo lopu koskaan. Hetken luulet jo seisovasi vankalla maalla ja ennen kuin huomaatkaan olet taas rähmälläsi.

Vai enkö mä halua parantua? Olenko mä niin sairas, että mä haluan olla sairas? En muista enää miltä tuntuu normaali olo. Miltä tuntuu kun päivät sujuu normaalisti, ilman sen suurempia ponnisteluja. Miltä tuntuu kun onnistuu jossain ja kokee siitä mielihyvää. En muista miltä tuntuu elää niin ettei murehdi kaikkia asioita, elää niin että elämä vain soljuu eteenpäin.

Olen loukussa josta ei pääse ulos (tai pääsisi, jos tekisi sen, mitä ei saa tehdä tytön ja muiden läheisten takia).
Minä en haudo itsemurhaa, minä en saa ajatella sitä vaihtoehtona. Minä en ajattele sitä, sellaista ei saa tapahtua!