Oltiin pari päivää porukoitten mökillä muksujen kanssa. Harmittaa kun olin niin
väsynyt etten jaksanut äitiä juurikaan auttaa. Tiedän et sekin on väsynyt ja kipeä, sil on osteoporoosi ja fibromyalkia. Viime talvena kaatui ja mursi polven, ranteen ja kylkiluun, nekin yhä kipuilee.
 
Huomasin, että mun on hirmu vaikea keskittyä toisen puheeseen. Tuntuu ettei
jaksa kuunnella ja toisaalta ettei edes ymmärrä sitä puhetta, päässä vaan humisee.
Välillä oli tosi pahoja ahdistus kohtauksia, mut yritin kestää mahdollisimman pitkään ilman temestaa. Lasten äänet lähes vihloi korvia ja tuli halu paeta.
Ei täällä kotonakaan ole sen parempi olo, väsyttää niin perhanasti.

Flunssa jatkuu aina vaan, ollut jo nelisen viikkoa. Välillä vähän parempi, mut nyt on taas kurkku ihan kamalan kipeä, päätä särkee ja lämpö pikkasen koholla. Vetäähän sekin olon väsähtäneeksi.

Painoa en enää yhtään jaksa yrittää hallita, saati sitten pudottaa. Nousu suunnassa ja
komiasti. Toisaalta mä haluankin lihoa, lihoa niin paljon ettei mun tartte enää ikinä poistua kotoa, että kuolen siihen lihavuuteen.
Syön ahdistukseen ja syön myös rangaistaakseni itseäni, syön että tulee paha olo kun maha on niin täysi. Liho paska liho! Sit mua harmittaa kun olen syönyt, syyllistän itseäni ja syön sitten siihen vielä vähän lisää.

Tyttö parka, mitenköhän paljon se tulee häpeämään omaa äitiään, joka on kuin valas kuivalla maalla?!

Voi helvetti! Kyllä mä oon tyhymä laiskapaska!