Viime yö meni ihan mehtään. Nyt väsyttää niin mielettömästi.

Illalla sain itkukohtauksen liittyen niihin tän päivän juhliin. Mies sanoi sitten, ettei niihin
ole mikään pakko mennä jos se ahdistaa niin paljon.
Mut koen jotenkin velvollisuudeksi mennä. En tiiä, kattoo ny mitä tekee vai tekeekö mitään.

Tyttö touhottaa ihan hulluna, se on kipeä mut ei hidasta vauhtia yhtään. Jatkuvaa kälätystä, riekkumista ja meteliä. En kestäis yhtään.
Onneksi porukat ottaa tyttö-rukan yökylään.

Eikai tässä auta kun ottaa temestaa taas nassuun, jos tuo rinnan puristus hellittäisi ja
olisi taas helpompi olla.