Jos minua ei olisi, niin mieheni ei tarvitseisi kestää ongelmia lapsensa tapaamisessa. Millon meillä on mitäkin pielessä ja vaarallista miehen ex:än mielestä. Siitä oikeen näkee, kun joka kerta kun se tulee meille sisälle hakee tai tuomaan poikaa, et se tarkistaa ympäristön.
Mulle alkaa riittää, mies saa ruveta tästä lähtien mennä ulos vastaan poikaa ja sitten viedä pojan pihalle, kun äitinsä tulee hakemaan.

Miehellä ei ollut mitään ongelmia ex:nsä kanssa, ennen mua. Minä siis onnistun tekemään kodistamme vaarallisen.

Minen enää jaksa, odottaa millon se ilmottaa taas jonnekkin lastensuojeluun, et nyt on näin ja näin asiat. Minen jaksais enää pelätä, millon sen jutut otetaan niin vakavasti, että mieheltä menee oikeus tavata poikaansa, ja miten se kaikki vaikuttaisi sitten mun tyttöön. huostaan otettaisiin huonolta äidiltä.

Minen jaksa enää ymmärtää, et miksi hän käyttäytyy näin. Jos lastensuojelu jonainpäivänä uskoo sen juttuja, en minä kestä että multa tyttö viedään.
En minä voi olla niin huono äiti tai ihminen, eikä meidän koti ole vaarallinen paikka lapselle.

Mitä jos mä oonkin. Mitä jos tytön elämän pelastaisi huostaan otto? Pieni viaton joutuu kärsimään äitinsä masennuksesta.

Voi Vittu!!! 
Jos minä rakkaan lapseni menetän, minä menen kiikkuun. Ole mitään järkeä missään.